Ensimmäinen ja viimeinen yöni hostellissa

Moni matkailija vannoo hostellien nimeen. Suuri osa kai taloudellisista syistä, mutta moni myös ihan vaan yhteisöllisen kokemuksen takia. Minä olen aina tähän asti valinnut hotellin hostellin sijaan, kunnes viimein kypsässä 38 vuoden iässä päätin vihdoin antaa hostellin kerrossängylle mahdollisuuden.

Don’t get me wrong: olen minäkin jos jonkinlaisissa majapaikoissa öitäni matkoilla viettänyt. Ja totuuden nimessä useammankin kerran hostelli-nimisissä paikoissa, mutta omassa huoneessa. Olen myös vanha partiolainen, joten tuttuja ovat myös teltat ja eräkämpät. Että en kai minä nyt ihan pilalle hemmoteltukaan ole. Jäin siis pohtimaan sitä, miksi minä en ole yhtään hostelli-ihminen ja miksi joku toinen on.

Mukavuudenhalu

Kyllä, myönnän että olen mukavuudenhaluinen. Jos maksan majoituksesta, haluan saada vastineeksi tietyn tasoiset puitteet. En vaadi viiden tähden luksusta, mutta kylläkin vähintään perussiisteyttä, mukavaa (luteetonta) sänkyä, omaa vessaa ja lämmintä suihkua. Sekä toimivaa wifiä. Hostellikin voi tietysti olla siisti ja mukava, ja varmasti se petipaikka on parinkymmenen euron väärti. Itse maksan silti mieluummin lisää siitä, että saan nauttia noista mukavuuksista omassa rauhassani ilman kymmentä muuta jakamassa samaa tilaa.

Kaikissa liemissä keitetyt reppureissaajat varmaankin pitää minua nyt tämän tunnustukseni jälkeen ihan nolona turistina. Enkä ole koskaan edes reilannut enkä asunut minkään heimon vieraana keskellä tundraa. Tykkään seikkailla reissuillani, mutta iltaisin palaan mieluiten perusmukavuuksien äärelle jos se vaan on mahdollista.

Oma rauha ja tila

Oma rauha ja tila on minulle ehkä vielä tärkeämpiä kuin mukavuudet. Valitsisin mieluummin vaatimattoman oman hotellihuoneen (sikäli kun se siis kuitenkin sisältäisi yllä mainitsemani mukavuudet) kuin luksushostellin petipaikan. Päivät matkakohdetta koluttuani haluan tulla illalla omaan huoneeseen, jossa saan vaikka tanssia alasti niin halutessani ja jossa minun ei tarvitse jonottaa suihkuun.

Asialla on myös toinen puoli. Huolehdin muutenkin kuin matkoilla (ehkä liian) paljon siitä, että kaikilla muillakin on mahdollisimman kivaa. Niinpä pyöriessäni koko yön hostellin natisevassa yläpedissä, koin hirveätä syyllisyyttä ja tuskaa siitä että mitä jos joku muu nyt ei saa sen takia unta kun minä pyörin ja narisutan sänkyä. Ja miettikää nyt jos sieltä yläpediltä pitää lähteä yöllä vessaan joka on käytävällä! Kaikkihan siinä herää ja omatunto soimaa ainakin viikon!

Yksityisyys vs. sosiaalisuus

Matkustan aika paljon yksin, mutta on tietysti erityisen kivaa matkustaa oman puolison, ystävän tai vaikka puolitutun kaverinkin kanssa. Jaan mielihyvin huoneen tutun ihmisen kanssa – pystyn siis kyllä myös kompromisseihin suihkuvuorojen tai vaikka valojen sammutusajankohdan suhteen. Tykkään myös tutustua uusiin ihmisiin, mikäs sen kivempaa reissun päällä, mutta en koe tarvetta, en oikeastaan kertakaikkiaan halua, tutustua vieraisiin ihmisiin nukkumapaikassani. Siellä haluan nukkua ja ehkä viettää tunnin tai pari rauhassa ennen sitä.

Myönnetään, että joskus yksin matkustaessa olisi kiva saada seuraa esimerkiksi retkeilemään jonnekin kauemmas. Varmaan omista ennakkoluuloistani johtuu, ettei tulisi ehkä mieleen kysellä seuraa hostellityypeistä. Helposti sitä nimittäin myös ajattelee, että hostelliyöpyjät ovat varmaan sitä porukkaa joka on lähdössä enintään pubiryömintään eikä vaikkapa luontoretkelle.

Laadukas uni

Osaan tätä nykyä varautua aina, myös kaikkein hienoimmissa hotelleissa majoittuessani, varmuuden vuoksi korvatulpilla. Olen ymmärtänyt, että silmäsuoja kuuluu lisäksi hostellieläjän perusvarustukseen (sellaisen kanssa en ole itse tosin onnistunut koskaan nukahtamaan, en edes lentokoneessa). Apukeinoista huolimatta nukahdan ja nukun todella huonosti jos nukkumapaikassani kolistellaan, rapistellaan, pidetään valoja päällä tai tehdään muuta äänekästä/häiritsevää pitkin yötä.

Käytöstavat

Äänekkäistä ja häiritsevistä tavoista päästäänkin viimeiseen kohtaan listallani: käytöstapoihin. Hostelleissa yöpyminen olisi kummasti kivempaa, jos voisi olettaa että kaikilla asujilla olisi yhteinen ymmärrys peruskäytöstavoista. Siitä että siivotaan omat jäljet edes suurinpiirtein, sammutetaan ne valot ennen puoltayötä jos joku muu haluaa nukkua, ei lukittauduta ainoaan vessaan tai suihkuun aamun kiireisimpään aikaan 45 minuutiksi jne. Mutta onko niin, että keskivertohostelliasukas on niin nuori, että asuu esim. vielä kotona jossa äiti siivoaa jäljet ja herättää kouluun? Vai miksi tuntuu olevan niin yleistä, että hostelleissa ei osata huomioida muita asukkaita?

Minkälaisia kokemuksia sinulla on hostelleista?