Cornwallin nähtävyydet: maailmanloppu ja hiirenkolo

Cornwallissa riitti ihania rannikkomaisemia ja pieniä suloisia merenrantakyliä kierreltäväksi. Näissä maisemissa vaan on sitä jotain! Joka kylään olisin halunnut jäädä pidemmäksi aikaa – vähintäänkin näkemään maisemat niin nousu – kuin laskuveden aikaan, niinkuin teimme upeassa St Ivesin taiteilijakylässä:

Mutta vaikka mieli tekisi, niin lyhyellä reissulla ei vaan voi jäädä aina katselemaan vuorovettä yhteen paikkaan koko päiväksi. Nousu- ja laskuveden ajankohdat kannattaa kuitenkin täällä päin reissatessa huomioida miettimällä missä olisi kiva olla erityisesti kummankin aikana. St Michael’s Mountin linnasaarelle olisin esim. kovasti halunnut kävellä merenpohjaa pitkin, mutta se vaan ei nyt sattunut sopimaan siihen ainoaan hetkeen ja sen vuorovesiaikatauluihin kun linna oli yleisölle talviaikaan avoinna.

Pikkuruinen Mousehole

No tämä avauspuheenvuoro lähti siis siitä, että seuraava retkikohteemme, Mousehole-niminen pikkuruinen kylä, olisi ollut vielä nätimpi nimenomaan nousuveden aikaan. Mutta suloinen se oli näinkin.

Sunnuntaiaamupäivän visiittimme aikana kävimme kylän kaikissa auki olevissa kaupoissa, eli yhdessä matkamuistoputiikissa sekä yhdessä kioskin kokoisessa ruokakaupassa postimerkkiostoksilla. Pienen sataman laidalla kunnostettiin jo veneitä kesää varten ja monet pienet B&B-paikat alkoivat jo availla ja odotella matkailijoita.

Maailman reunalla Land’s Endissä

Mouseholesta otimme bussin maailmanloppuun, Land’s Endiin. Tämä on se vihoviimeinen piste kartalla, jossa Englanti lounaassa loppuu ja meri alkaa. Maisemat olivat upeat, mutta paikan rakennettu huvipuistomaisuus oli vähän tylsää. Onneksi näin talviaikaan oli rauhallista ja auki olivat vain muutamat kaupat ja yksi ravintola: kesäisin tarjolla on myös Late Lammasta 3D-kokemuksena ja Kuningas Arthurin labyrinttimaailmaa ja mitä lie muuta.

Näillä main, uponneena jossakin meren syvyyksissä, sijaitsee muuten legandan mukaan Lyonesse-niminen valtakunta. Kuningas Arthurin tarinoissa esiintyvä Lyonessen saarivaltakunta oli rikas ja ihmeellinen paikka, kunnes velho Merlin päätti upottaa sen meren aaltoihin. Paikalliset kertovat kalastajien ja merenkävijöiden aika ajoin nähneen vilauksia uponneesta valtakunnasta ja jopa ikivanhojen esineiden tarttuneen kalaverkkoihin. Tyyninä öinä voi kuulemma myös joskus kuulla Lyonessen kirkonkellojen soivan aaltojen alla…