Äidin kanssa unimunassa – liian extremeä seniorimatkailijalle?

Helsinki-Vantaan unimunat on oikein kätevä vaihtoehto esimerkiksi meille maakunnista aamulennoille lähteville matkustajille. Itselläni on takana jo koko joukko unimunaöitä – mutta mitä on tiedossa kun unimunaa lähtee lisäksi koittamaan lähes seitsemänkymppinen äiti?

Omena ei ole pudonnut kauas puusta, eli olemme molemmat äidin kanssa yhtä huonoja nukkujia, jopa ideaaleissakin uniolosuhteissa. Matkustin äidin kanssa viime viikonloppuna Ahvenanmaan sadonkorjuumarkkinoille – reissu joka sai muuten alkunsa vain ja ainoastaan siitä syystä, että viime keväiseltä Maarianhaminan matkaltani toin äidilleni tuliaisiksi paikallista suklaata, ja se oli kuulemma niin hyvää, että hän halusi itse lähteä paikan päälle katsomaan missä sitä tehdään ja ostamaan varastot täyteen. 

Jotta sadonkorjuureissun ehti tehdä näppärästi viikonlopun aikana, päädyimme matkustamaan Maarianhaminaan lentämällä. Finnairin aamulento Helsingistä Maarianhaminaan lähtee kello 08.15, joten huonostinukkujat ry:n täytyi punnita vaihtoehtoja ja valita kahdesta huonosta parempi. Vaihtoehto 1 olisi herätys Tampereella aamuyöllä klo 03.00 + taksi linja-autoasemalle + bussi lentokentälle, ja vaihtoehto 2 olisi mennä kentälle jo edelliseksi yöksi unimunaan. Kai meillä hotelliinkin olisi ollut varaa, mutta kyllä ihmissielua vaan aina riipii ajatus maksaa 200 euroa ainoastaan siitä, että saa käyttää muutaman tunnin hotellin sänkyä. Unimunat saatiin tällä kertaa alle kolmellakympillä per henkilö.

Niinpä päädyin uskaliaasti ehdottamaan äidilleni yöpymistä unimunissa. Ehdotusta ei suoraan tyrmätty, mutta kysymykset sinkoilivat. Mikä ihmeen unimuna? Missä ne sijaitsee? Miten niihin mennään sisälle? Pystyykö niissä oikeasti nukkumaan? Tuleeko siellä ahtaanpaikankammo? Missä siellä voi vaihtaa vaatteet? Homma meinasi kaatua viimeistään siinä kohtaa kun kävi ilmi että ei, siellä ei ole suihkuja.

Ensireaktiot unimunasta

Vaihtoehtoja punnittuamme – ja äidin päästyä yli siitä järkytyksestä, että aamulla ei pääse suihkuun – päädyimme varaamaan unimunat. Jännitin äitini reaktiota kun lopulta saavuimme munien luo. Ensimmäinen reaktio oli ”no onhan se sänky, ja sentään makuuasennossa”. Saimme myös ihanan sydämellistä asiakaspalvelua ja se varmasti hälvensi ennakkoluuloja ja mitä lie pelkoja unimunista äidillä oli mahdollisesti ollutkaan.

Unimunayön jälkeen

Äiti tilasi itselleen herätyksen aamulla tuntia ennenkuin meidän piti lähteä kohti porttia, oman herätykseni laitoin soittamaan puolta tuntia ennen (tässä kohtaa omena on niin kaukauna puusta kuin mahdollista – en todellakaan herää minuuttiakaan aikaisemmin kuin on pakko!). Äiti istuikin munassaan jo pirteänä kun heräsin. Kysyin miten nukutti. Äänet kuulemma välillä häiritsivät, kun korvatulpat eivät asettuneet kunnolla. Peitto oli turhan ohut. Mutta asiakaspalvelu oli loistavaa, vessat olivat lähellä ja odotukset kuulemma ylittyivät. Unimuna oli parempi valinta kuin herätä kotoa kolmelta aamuyöllä ja 30 euroa unimunasta oli äidin mukaan hyvä hinta-laatusuhde (45 euroa olisi kuulemma jo liian kallis). 

Itse onnistun unimunakerta toisensa jälkeen vähitellen parantamaan nukkumiskokemustani. Nyt sain jo ihan siedettävät unet – erityisesti siksi että edellisistä kerroista oppineena varmistin että ei tule kylmä (pyysin kaksi peittoa ja otin villasukat mukaan), käytin korvatulppia, valitsin munan mahdollisimman pimeästä nurkasta ja olin pukeutunut mukaviin vaatteisiin.

Ikääntyvien matkailijoiden tarpeet

Heti kun olin varannut meille unimunat, aloin miettiä että onko liian extremeä viedä seniorimatkailija – joka on kyllä elämässään jonkun verran matkustellut, mutta tottunut tiettyyn laatutasoon ja lisäksi fyysisesti kaukana huippukunnosta – näin pelkistetylle yöpuulle. Toisaalta oli mielenkiintoista tehdä huomioita aiheesta kulttuurintutkijan näkökulmasta (oh yes, that’s me!). Olen lisäksi saarnannut tänä syksynä matkailun opiskelijoilleni väestön ikääntymisestä ja siitä miten matkailualan tulee varautua ja huomioida seniorimatkailijoiden määrän kasvu – ja erityisesti sen valtava potentiaali. 

Suomen ja monien muiden länsimaiden väestö ikääntyy. Tällä hetkellä maailmassa on jo yli miljardi yli 60-vuotiasta ihmistä. Suomessakin asuu yli 2 miljoonaa yli 50-vuotiasta ja yli miljoona yli 65-vuotiasta potentiaalista matkailijaa.

Onko seniorimatkailu siis the next big thing? Nykypäivän seniorit ovat taustaltaan kokeneempia, varakkaampia ja terveempiä kuin edeltävät sukupolvet. Rahaa ja aikaa matkustaa löytyy. Pienillä asioilla on helppo huomioida seniorimatkailijat – ja samat asiat voivat tuoda kilpailuetua muissakin asiakasryhmissä. Esteettömyys, esimerkiksi opasteet, apuvälineet, helppokulkuisuus ja liikuntarajoitteiden huomioiminen, turvallisuudesta viestiminen, mahdolliset seniorialennukset, erilaisten markkinointikanavien hyödyntäminen, helppolukuiset ohjeet, helppo pääsy tietoon – kaikenkaikkiaan siis asiakaskeskeisyys. Seniorimatkailijat kannattaa muuten ottaa mukaan myös tuotekehitykseen ja tuotetestaukseen!

PS. Lue aiemmasta jutusta myös unimunien muut faktat.