Liesjärven kansallispuistossa Forssan liepeillä pääsee aikamatkalle 1910-luvun maalaiselämään metsänvartijan tilalle. Korteniemen perinnetilalla 1800- ja 1900-lukujen taitteessa valmistuneet alkuperäiset rakennukset ovat edelleen samoilla sijoillaan ja peltoja viljellään perinteisin menetelmin. Alkuperäisrotujen lehmiä ja lampaita laiduntaa niityillä, kukko ja kanat käyskentelevät pihapiirissä vapaina.
Korteniemen perinnetila on luokiteltu valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi. Perinnetilan tarkoituksena onkin kulttuurimaiseman, vanhan rakennuskannan ja kulttuurista riippuvaisten lajien suojelu sekä vanhan perinnetiedon ylläpitäminen.
Perinnetilalla voi vierailla kesäaikaan maksutta. Kesäkuukausina täällä voi myös seurata tilan arkiaskareita ja päästä niihin vaikka osallistumaankin! Vesi nostetaan kaivosta, vilja leikataan viikatteella ja sirpillä ja puidaan riihessä, ruoka valmistuu vanhassa leivinuunissa.
Lampaita pääsee silittämään, lehmät taas ovat kuulemma arkoja ja tulevat harvoin kosketusetäisyydelle. Päärakennusta (jossa on mm. vanha keittiö ja alkuperäiseen tapaan sisustettu olohuone) ja aittoja pääsee vapaasti kiertämään ja kurkistelemaan ihania yksityiskohtia. Meidän vieraillessamme Korteniemessä oli myynnissä myös kahvia ja pullaa ja savusauna oli lämpimänä.
Korteniemessä voi vierailla kesäkuussa keskiviikosta sunnuntaihin ja heinäkuussa päivittäin klo 11-17 . Lisäksi kannattaa tarkastaa tulevat tapahtumat (mm. kaikille avoimet talkoo- ja heinäntekopäivät) Metsähallituksen tapahtumakalenterista. Liesjärven kansallispuiston retkeilyreiteistä löytyy tietoa täältä.
Johanna @ Out of Office
17.7.2016 at 22:15Tämä oli mielenkiintoinen!
Vietin juuri viikon Närängän erämaatilalla lammaspaimenena, ja Näränkä on myös perinnetila. Tosin mitään muuta työnäytöstä siellä ei voinut nähdä kuin veden noutoa vinttiikaivosta ja saunan lämmitystä 😉
Venla / Breezes from my Atlas
18.7.2016 at 09:26Pitääpä muistaa tämä ja lähteä vaikka käymään tänä kesänä, jos vaan millään ehditään. En ollu aiemmin kuullut tästä paikasta, mutta ihanaa että vanhoja perinteitä halutaan vaalia tällä tavalla. 🙂
Ansku BCN
18.7.2016 at 10:25Vau, veisin ulkomaalaiset vieraat tänne tutustumaan! Itsellekin tämä olisi tosin kiinnostava ja etenkin eläinrakkaille lapsilleni 🙂
Emma
18.7.2016 at 12:45Kyllä, tää on just sellainen paikka johon kannattais viedä ulkomaalaisetkin vieraat!
Stacy Siivonen
20.7.2016 at 12:33Minulla on useasti käynyt mielessä tuolla käyminen, kas kun haluan käydä myös kaikissa Suomen ankallispuistoissa, mutta en ole tietenkään kerinnyt. Ehkä se on liian lähellä tai jotain. Joka tapauksessa, minua kiinnostaa vähän kaikenlaiset eläimet ja tilat, kun olen täysin maalaiselämästä vieraantunut kaupunkilainen.
Tanja/Levoton Matkailija
20.7.2016 at 12:56Kivan kuuloinen paikka. Tällainen lammasfani voisi viettää vaikka koko päivän karvapalleroita rapsutellen 🙂
Johanna @ Out of Office
14.6.2017 at 00:30Sainkin sitten käytyä tuolla, mutta talvella kun missään ei enää ollut ketään. Talvisia kuvia myös Korteniemestä: https://johannasuomela.com/2017/04/02/liesjarven-hyypiota-kiertamassa/
Emma
14.6.2017 at 09:08Upeita maisemia ja kuvia talvellakin! Ja ihana hauva <3 Mä haaveilen myös, että pääsisin Liesjärvelle kiertämään luontopolkuja tai jonkun patikointireitin, katsotaan onnistuuko tänä kesänä.
Teija / Lähdetään Taas
22.6.2017 at 21:01Me käytiin tuolla toissa kesänä. Ihana paikka! Tosi hyvällä paikalla Helsinki-Pori -välillä, kun silloin vielä pienen vauvan kanssa joutui tauottamaan matkaa. Silloin kanat ei käyskennelleet pihalla. Täytyypä tehdä uusintavisiitti, kun nyt jo yli 2-vuotiaskin jo ymmärtää eläinten perään 🙂
Emma
26.6.2017 at 07:58Me ajettiin taas juhannuksena paikan ohi ja teki kyllä kovasti mieli poiketa! Tällä kertaa taukopaikoiksi valikoitui kuitenkin Mustion Linna ja Fiskars, hienoja nekin 🙂
Pirkko / Meriharakka
23.6.2017 at 10:07Ei ensimmäiseksi tule nyt mieleen vierailla perinnetilalla, mutta noista lampaista tuli niin lapsuus ja perinnetila mieleen, että pakko katsoa tämä juttu. Tapasimme, äiti ja 3 lasta, muuttaa kesäksi maalle koko koulujen kesäloman ajaksi ja kun siellä olimme lähes 3 kuukautta, niin mökille otettiin myös, kesäksi, kanoja ja lampaita. Lampaat haettiin isän sukulaiselta Lammilta ja kyseinen lampola oli kyllä niin perinnetilaa kuin olla ja voi – harmaita rakennuksia suljettuna pihapiirinä. Lampaat kuljetettiin sitten meille pakettiautossa – ja syksyllä sitten teuraaksi ja kotiin pakastimeen lihapaketteina 🙂
Emma
26.6.2017 at 08:08Ihanan idyllinen lapsuusmuisto! Mä nautin kovasti tällaisista perinnetiloista ja paikoista, joissa pääsee lähelle hyvin pidettyjä kotieläimiä – ehkä mulle on jäänyt lapsuudesta lampaidenpuutos kun niitä ei ollut koskaan kummassakaan mummolassakaan 😀