Kaikki sai alkunsa suklaakonvehdista. Tein viime pääsiäisen aikaan parin yön reissun Maarianhaminaan. Ihastuin idylliseen pikkukaupunkiin, mutta en silloin arvannut, että palaisin jo näin pian takaisin. Ostin kevään reissultani äidilleni pääsiäistuliaisiksi Mercedes Chocolaterien paikallisia suklaakonvehteja, ja hän ihastui niihin sen verran paljon, että alkoi samantien suunnitella itsekin reissua konvehtien syntysijoille. Lupasin lähteä äidille oppaaksi mukaan. Katselimme ensin sopivia aikoja kesälle, mutta kun kesäviikonloput ja kesälomaviikot alkoivat täyttyä jo muista suunnitelmista päädyimme alkusyksyyn. Ja hyvä niin, sillä syksyllä Ahvenanmaalla vietetään sadonkorjuujuhlia!
Lähiruokaa ja maatilavierailuja Ahvenanmaalla
Sadonkorjuujuhlia vietetään syyskuussa yhden kokonaisen viikonlopun ajan. Ohjelmaa on tarjolla niin paljon, että siitä kyllä riittäisi vaikka koko viikoksikin: sadonkorjuujuhlien aikana pääsee vierailemaan kymmenillä avoimilla maatiloilla, ostamaan paikallisten tuottajien herkkuja ravintoloista, putiikeista ja myyjäisistä ja osallistumaan kaikenlaisiin pienempiin pop up -tapahtumiin, joissa voi päästä vaikkapa itse puristamaan omenamehua.
Me lensimme Maarianhaminaan lauantaina lyhyen aamulennon Helsingistä ja olimme perillä sopivasti aamupala-aikaan. Jo viime reissulla ihastuin Hotelli Pommernin aamiaiseen siellä yöpyessäni, mutta sadonkorjuujuhlien nettisivujen suosituksesta kokeilimme tällä kertaa Hotelli Arkipelagin aamiaista. Emmekä joutuneet pettymään! Join varmaan litran ahvenanmaalaista omenamehua ja söin paikallisesti kalastettua ja savustettua lohta tuoreen limpun päällä, ja tietysti tarjolla oli myös Ahvenanmaan pannukakkua luumuhillon ja kermavaahdon kanssa sekä monenmoista muuta herkkua. Ihan täydellinen saaristolaisaamiainen!
Aamiaisen jälkeen hyppäsimme linja-autoasemalta bussiin, joka kuljetti sadonkorjuujuhlien kävijöitä kahdelle eri avoimelle maatilalle. Oma (tai vuokra-) auto olisi toki ollut kätevämpi, sillä päivässä olisi helposti ehtinyt kiertämään useammankin mielenkiintoisen kohteen, mutta ihan loistavaa, että bussiretkivaihtoehtokin oli tarjolla.
Ensimmäinen pysähdys oli Marskogens Lamm -lammastilalla, jonka pihapiiriin oli pystytetty myös monen lähituottajan myyntipisteitä. Grillissä paistui lammasmakkara. Meidän mukaan lähti tuliaisiksi kehäkukkarasvaa ja yrttimausteita.
Bussikierroksen toinen pysähdys tehtiin Haga Kungsgård -maitotilalle. Myös täällä oli kaikenlaisia houkuttelevia kojuja (ostin kotiin mm. tosi herkullista juustoa) ja lisäksi selkeästi lapsiperheille suunnattua ohjelmaa, kuten traktoriajelua, leikkilehmän lypsämistä ja heinäkasoja hypittäväksi.
Maatilakierrospäivän jälkeen ehdimme vielä illansuussa kierrellä Maarianhaminan keskustassa Merikorttelin putiikkeja ja mm. ostaa SALT-käsityöläismyymälän hyllyt tyhjäksi siitä suklaasta, josta tämä kaikki alkoi. Illallista nautimme Merikorttelin omalaatuisessa Pub Niskassa, joka on paikallisiin peltileipiin (eli åländsk pizzaan) erikoistunut, laivaksi sisustettu pikkuravintola. Todellakin kokemisen arvoinen paikka, mutta varaa pöytä. Meillä kävi tuuri, kun mahduimme istumaan.
Ensi syksyn sadonkorjuuviikonloppu on jo kalenterissa, mutta silloin tullaan takuulla koko viikonlopuksi, että ehditään kiertämään enemmän maatiloja, nauttimaan Maarianhaminan ravintoloiden sadonkorjuumenuista – ja josko kolmannella kerralla vihdoin pääsisin käymään myös Michael Björklundin Smakbynissä!
